oon tunkenu elämäni instagramiin
täällä ei oo kuulunu mitään
tällähetkellä on vähän masis, päätä särkee ihan vitikseen, toi ilma tekee sen ihan varmasti
terapia päättyy kohta ja se vähän pelottaa
enää kuusi käyntiä, kirje, seurantakäynti 3kk kuluttua
haluaisin laulaa, piirtää, kirjoittaa, lukea
olla minä
kahteen viikkoon mahtui vain kaksi ahdistusta.
mutta ne oli pahoja sitten, oi kovin pahoja.
en riitä, hyi kamala, missä kaikki miun ystävät?
ikävä kotiin, ikävä pikkusiskoa
ikävä harrastuksia.
haistakaa pee minä oon vaan kotona, täällä kasvaa kukat ja yrtit
ja rakkaus. se on parasta. se vahvistaa, sitä tartteen.
on semmonen olo ettei jaksais, nuha, kipeä pää.
en saa aikaiseksi, ja sit pitäs lähteä iltavuoroon.
kävin äiskällä ja iskällä. vietettiin niitten hääpäivää ja aikasta äitienpäivää,
koska minä oon tietenkin taas koko viikonlopun töissä enkä kerkeä sinne.
äiti on paras, sitä tulee heti ikävä kun astuu junaan. ja sitten itketään.
nähtiin muuten kevään eka kömpelö vaskitsa! haravoin melkeen raukan kuoliaaksi :')
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti