level up

oon yrittänyt meikata, jotta pitäisin itsestäni enempi. se on auttanut!
haluisin vierailla avaruudessa, ja ois kivaa, jos maailmassa olis joko vampyyreja tai yksisarvisia. päädyin siihen tulokseen, et ufot olis liikaa (vaik niitä on) mut jos näkisin ni sekoisin.

alotin päiväkirjan taas, ja voi olla, että se jää viikon sisällä unholaan. aina käy niin, että kirjotan hirveessä inspiraatiopuuskassa, ja sitten ei olekaan aikaa mihinkään. ei edes omien ajatusten miettimiseen.

ehkä ihan hyvä ettei ole aikaa, mietin vaan välillä kaikkea mitä on sanottu ja tehty ja joskus se on liikaa. toisaalta niiden kautta olen tällainen, ja niistä olen oppinut paljon. toisaalta ne yhä vaivaa niin, että ahistaa. sitten mietin et ei saa miettiä, koska asiat jotka on kymmenen vuoden takaisia ja pahoja, eivät saa vaikuttaa tähän hetkeen.

oon kattonu jo kaksi tuotantokautta Girlsiä ja se on mahtava. sain kirjotusajatuksia taas, ja mietin miten voisin alkaa taas kirjoittaa. se oli mukavaa ja tykkäsin siitä tosi tosi tosi paljon. Jarkko aina sanoo, että kun ollaan isoja ni voin olla sitten kirjailija.
myö laitettiin muuten asuntohakemus viereisessä talossa olevasta kaksiosta! siinä on hitto vie vaatekaappi! ajatelkaa, miulla ei oo koskaan ollut vaatekaappia, ja nyt siihen olisi mahdollisuus! aivan huisia!

kuva tumblr

huomenna soi herätyskello 5:15, koska laahustan puoli tuntia töihin. 40 minuuttia jos on tuollainen huono loskakeli niinkun nyt. eli nyt pitäisi olla jo nukkumassa.
lunta sataa, sitten se pakastaa, sitten se sulaa, sitten se taas pakastaa ja sataa taas vähän päälle. sitten heräät linnunlauluun ja luulet että tulee kevät, sitten se sataa lisää lunta ja sitten pettyy kun ei tule aurinko ja lämpö.

tänään pyysin eräältä vanhalta lukioystävältä anteeksi, oltiin molemmat melko ulalla elämästä silloin. kamalaa kännäystä ja sekoilua, hirveitä riitoja ja juoruja. sellasta "perus" tyttödraamapaskaa.
tarttesin tähän siis jotain loppusinettiä, kun se kuitenkin on tässä vuosien varrella pyörinyt mielessä. sain melko pitkän vastauksen, mistä kävi ilmi, ettei hän ole kovinkaan paljon muuttunut. no, ainakin pyysin anteeksi omia tekojani. taisin saada jonkinlaisen anteeksipyynnön myös. ehkä. mutta kiitos että vastasit, se riitti minulle.

hyvää yötä murut