Tulin just koulusta, n. 30 minuuttia sitten! Kävin tänään terkkarilla :) Oli ihan positiivinen kokemus kun mitä vertaa näihin viime kertoihin, jotenkin toi terkkari oli sit kai mukavempi. Ja et olin laihtunut pari kolme kiloa ja kuulin ekaa kertaa oman vyötärönympärykseni ja kuinka ei ole hätiä sinne "riskirajalle" :D Joo kovin pinnallista tällänen ajattelu mutta kyllä se pyörii mielessä että miltä näyttää ja kuinka monta numeroa se vaaka kertoo.
Niin, tulin kotii ja ensimmäisenä ootti taas noi ärsyttävät pyykit, puhtaat kylläkin, viikkaajaansa ! Ei ne siitä katoa minnekää.. Viikkasin viimeks meiä äitin kanssa pyykit kun se oli käymässä ja miula sattu olee just pyykkivuoro (: Siinä sit sain kommentteja mitkä saa ja mitä ei saa laittaa kuivuriin :) eli melkeen kaikki miun vaatteet mitkä ei ois saanu olla siel kuivurissa oli siellä käyneet (muttei onneks kamalasti kärsineet) !
Oon huomannu kamalasti tuolla koulussa kun käsitellään noita kasvatusmetodeja, että kuinka helposti nyt huomaakaa omista kavereista, omasta ittestään tai muista et miten niihin on vaikuttanu omien vanhempien kasvatusmetodit. (anteeks nää vitin huonot lauseet muttei ajatus kulje tän 8h koulupäivän jälkee!)
Mutta nii, huomasin tänäänki niin monta eri esimerkkiä lähipiiristä ja sit siitä kirjan faktoista et hei täähän on totta! :D Et vaikka kuin ihminen oppii matkanvarrella, niin se kasvatus on aina se perustus mikä siellä kummittelee hamaan loppuun asti. Ja vaikka kuinka yrittää olla jotain toista ni ei se onnistu.
Ystävistä muutenkin puheenollen, ne on kivoja, ihania, tyhmiä ja hölmöjä. Mut ne on ystäviä. Silti joskus tulee raja vastaan. En tiiä.
Oon myös miettiny kuin aina on niin vitun vaikeeta ja surullista kun eroaa. Itelläniki oli aivan järjettömän vaikeaa, kirjaimellisesti. En osannu käsitellä mitään, mistään suunnasta tulevaa asiaa. Itkettää, nukuttaa, vituttaa. Kaikki on siuta vastaan. Kukaan ei tosiaan ymmärrä. Voin sanoa et jos miulla ei olis miun pikkusiskoo, en varmasti vieläkää ois koulussa. Tai saattaisinki olla, mutten näin ilosena. Kaikesta pääsee yli, turha miettimine on sama asia kun hiertäisit puukkoa haavassa. Ja vaikka on ollut yhteisiä suunnitelmia, vauvoja, naimisiinmenoa, yhteistä taloa, niin kaikki tulee aikanaan. Ei se elämä lopu siihen että yhden kanssa ei onnistunut, vaikka niin luuli. Hitto vie mie oon VASTA 20-vuotias. Miul on koko elämä edessä. Miul on kaikki ihmiset edessä. Jos joku jää taakse, ni eestään löytää lisää ihmisiä.
Ja se exä on kusipää. Tietty on mutta antaa olla, miettii vaan et oli kivaa mut ei oltu nyt elämänkumppaneita toisillemme. Joku toinen on paljon parempi siulle ja sille toiselle.
Asioita pitää pystyä käsitellä, että ne pystyis joskus hyväksyä. Ja hyväksyminen on paljon helpompaa, kun märehtiminen siinä vanhassa paskassa.
ANTEEKSI KIROILUNI!
Nyt ajattelin siivota ettei tää ois aina tällänen kamala läävä! Sitten pinaattikeittoa ma tekea kera munan tietty! :) HEIPPA <3
ps. tj 27 päivää päiväkotiharkkajaksoon! :--)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti