nyt kun mietin miten paljon iloitsin ja itkin kun sain hyväksymiskirjeen tuohon kouluun, oikein tuskastuttaa oma saamattomuus. en o hoitanu koulua nyt kuukauteen millään tapaa hyvin. oon surkimusten surkimus.
mie oon todella huono sietämään painetta ja kiirettä. ja nää kaks syytä unettomuuden lisäks on saanu miun koulumenestyksen maanrakoon. samalla kiinnostus alaa kohtaan on jonkinverran laskenu.
haluaisin vaan jo amk:hon ja valmistua ja saada työpaikan.
(ja sekin ärsyttää että siellä tulee opiskella 3-4 vuotta että saan ammatin jonka haluan perhana)
miun aivot ei ymmärrä et kaikkea ei voi saada heti. oon ihan sillä kannalla et jos jotain haluaa, sen eteen on valmis tekemään töitä, mut tää miun meno ei siltä vaikuta.
miksei elämä voi olla kun elokuvissa:
oisin hyvännäkönen, salaperäinen renttu kirjailija, joka polttaa tupakkaa ja juo viskiä mahongin värisen pöydän ääressä. Pieni pöytävalaisin ainoana valonlähteenä, tummat, isot kirjahyllyt vuoraa seiniä ja kirjotuskoneen ääni koskee korviin.
ton lisäks pitäs kai olla mies koska kirjottaessa tota tuli ihan mies mieleen :(
yhyy miks tää valtio vaatii miulta nii paljon.
oisin vaik Hank Moody
VastaaPoistaOttaa itseäkin päähän että menee se 4 - 5 vuotta saada se ammatti mitä haluan. MIKSI NOIN PALJON. Siihen sisältyy kuitenkin kaikkea turhaakin opiskelua, pyh!
VastaaPoistaItse olen tosi hyvä sietämään stressiä! Rentoudun heti kun mietin että 'no, ei se maailmaa kaada jos en huomista koetta läpäise, aina on uusi mahdollisuus' ja näin :---)
Sanos muuta, kadun ihan jumalattomasti että menin lukioon. Ilman sitä miulla olis jo ammatti ja saattaisin olla jo töissä jossain. Nyt pitää opiskella vielä 5 vuotta, että saan töitä joita haluan :( byyh.
VastaaPoistaMieki voin ajatella tuollein, mut sit jossain vaiheessa sitä kuitenki pitää ajatella et asiat pitää hoitaa ennemmin tai myöhemmin.. yyyy :(