Ultra makeen ja mahtavan Joan Jettin eilisten synttäreiden kunniaks katsoin vihdoin ja viimein The Runaways leffan :) ja se oli ihan mahtava, alussa jotenkin epäilin ensinnäkin sitä Twilight-tyttöä ja Dakota Fanningia, mut ei ne olleetkaan niin pahoja. Leffasta inspiroituneena rupesin soittamaan keskellä yötä kitaraa ja heräsin sen vierestä aamulla. Se oli päättäny jäädä siihen koisimaan, cool.
Tänä aamuna aamupalaa tehdessäni viilsin itteäni juustohöylällä sormeen, jes.
Ei tässä päivässä muuta oikeastaan oo tapahtunut,tosiaan, kellohan on vasta 9;52....
Yksi tupakka enää jäljellä. Minä ja Ville Ahonen, kitara sekä sade. Vittuamainen ihottuma ja silmän kutina.
Oon äärettömän harmissani, koska voisin olla paljon parempi kitaristi, jos olisin uhrannut enemmän luppoaikaani tuolle kaunottarelle. Oon tällähetkellä pelkkä komppaaja, joten eilen rupesin harjottelemaan pikkausta ja vähän teoriaa. Oon sormistani vielä äärettömän hidas, mut Sweet Home Alabaman intro sujuu jo hyvin :''D En uskokaan, että miusta tulee mikään soolokitaristi; enkä sitä edes haluakaan, mut eri tyylejä on aina kiva oppia. Joten kitara käteen ja opettelemaan! :) heipati.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti