nomut ei en oo oikeesti, en tiie mite sitä ees juodaan.
hito pitkä longtimenoabc tässä nyt taas muttei oo oikee ollu jotai. aikaa kai.
perusasiat eli koulu : valmistun keväällä eli kesäkuussa. siinä se sitte, töihi meen 20.2 ja rahaa tulee.
juttelemishommat on ihan jees, en nyt sinänsä kamalasti nää edistystä oman pään sisällä, koska vieläki pelottaa mennä ja tulla, olla ja näin. oon tosin alkanu saamaan keinoja siihen pelon voittamiseen ja sillain muodostamaan ajatuksia positiivisesti. epäily on kans jääny vähemmälle, ja se yksinjäämisen pelko kans.
se kyllä ottaa päähän että joka kerta pitää toitottaa etten halua juoda. sit se on kamala kynnys, mikset mikset no ota vähä. no ku en halua. ymmärtäkää. ja sit se etten enää voi tulla muka minnekään, kukaa ei enää pyydä miuta. tosin oon nii monta kertaa sanonu ei, (koska oon kotihiiri ja aika vitun sisäänpäinkääntyneempi kun esim koskaan) ettei kukaa jaksa enää.
itketti tänää sanoa ääneen se, että laittaa itsensä aina muiden edelle, ja miettii mitä ihmiset sanoo jos tykkään tuosta tai tästä. sit pitää valehdella ja sanoa että "joo kyllä niin minäkin", ettei vaan vihattais.
se voi kuulostaa jostain oudolta, mutta semmoine mie oon. ja se myös, miten vapaa olo tuli, kun pystyin sanomaan että en pidä jostain elokuvasta vaikka sinä pidät. ihan sillain ku sanotaan että kivet tipahtaa hartioilta, niin iso helpotus. välillä pelottaa et terapeuttikin käy itkee ku kerron näitä juttuja sille.
rupesin leipomaan tänää korvapuusteja, ohjeessa sanottiin että 12-14dl jauhoja. miulla oli vaan 10 mut ajattelin et se riittää. no eihän se riittäny ja vitti että otti päähän. melkee itkin ja heitin taikinan seinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti